Kyberturvallisuus on investointi luottamukseen ja yhteiskunnan toimintakykyyn
Vuosi 2025 vahvisti sen, että kyberturvallisuus on noussut pysyväksi osaksi kokonaisturvallisuutta ja yhteiskunnan toimintakykyä. Lainsäädäntö, viranomaisten yhteistyö, yhteisharjoitukset ja elinkeinoelämän panostukset osoittivat, että Suomi rakentaa resilienssiä pitkäjänteisesti – ei yksittäisinä hankkeina, vaan osana huoltovarmuutta ja taloudellista vakautta.
Samalla vuosi 2025 paljasti merkittävän ristiriidan. Vaikka uhkaympäristö on kiristynyt nopeasti ja digitalisaatio syventynyt kaikilla toimialoilla, investoinnit eivät ole kasvaneet samassa suhteessa. Kansalliset selvitykset osoittavat, että kehitys on ollut hidasta ja epätasaista: osa toimialoista ja organisaatioista etenee määrätietoisesti, mutta merkittävä osa – erityisesti toimitusketjujen kannalta kriittiset ja pk-sektorin toimijat – jää jälkeen.
Johdon on asetettava kyberturvallisuus osaksi strategiaa, riskienhallintaa ja budjetointia
Yhteiskunnan resilienssi ei ole ensisijaisesti tekninen ongelma, vaan johtamiskysymys. Jos digitaaliseen yhteiskuntaan ei panosteta, seuraukset heijastuvat laajasti yhteiskuntaan. Järjestelmien vanheneminen, riippuvuudet toimitusketjuissa ja puutteellinen ennakointi lisäävät häiriöiden todennäköisyyttä. Vaikutukset eivät rajoitu yksittäisiin organisaatioihin: kriittiset palvelut voivat keskeytyä, yritykset kärsivät taloudellisia tappioita ja kansalaisten luottamus digitaalisiin palveluihin heikkenee. Tämä luottamus on suomalaisen digitaalisen yhteiskunnan perusta – ja samalla haavoittuvin resurssi.
Investoinnit on kohdennettava viisaasti ja vaikuttavasti
Ensisijaisesti on panostettava osaamiseen, työvoimaan ja johtamiskykyyn. Asiantuntijapula on todellinen, mutta yhtä keskeistä on johdon kyky ymmärtää riskit liiketoiminnan ja yhteiskunnan jatkuvuuden näkökulmasta. Koulutusjärjestelmällä, täydennyskoulutuksella ja erityisesti johdolle suunnatuilla kokonaisuuksilla on ratkaiseva rooli.
Toinen painopiste on kriittinen infrastruktuuri ja toimitusketjut. Energia, tietoliikenne, terveydenhuolto, finanssisektori ja julkinen hallinto edellyttävät jatkuvaa järjestelmien ajantasaistamista, varautumista ja häiriönsietokyvyn vahvistamista. Selvitykset osoittavat, että toimitusketjujen riskienhallinta on edelleen yksi heikoimmista lenkeistä – ja samalla yksi suurimmista systeemisistä riskeistä.
Kolmanneksi on vahvistettava ennakointia ja yhteistä tilannekuvaa. Kyky tunnistaa uhkia varhaisessa vaiheessa, jakaa tietoa nopeasti ja harjoitella poikkeustilanteita yhdessä on suomalaisen järjestelmän vahvuus, mutta sitä ei hyödynnetä täysimääräisesti. Harjoittelu on yhä liian usein satunnaista, eikä oppeja kytketä systemaattisesti päätöksentekoon.
Lisäksi pk-yritysten tukeminen on koko yhteiskunnan etu. Monet niistä ovat osa kriittisiä arvoketjuja, mutta ilman kohdennettua neuvontaa, rahoitusta ja yhteisiä malleja ne jäävät jälkeen – altistaen samalla myös suuremmat toimijat.
Katse on suunnattava myös tulevaisuuteen. Tekoäly, automaatio ja kvanttiteknologia muuttavat toimintaympäristöä nopeasti. Ilman ennakoivia investointeja Suomi jää reaktiiviseen asemaan tilanteessa, jossa muut tekevät strategisia loikkia.
Keskeinen viesti johdolle on selkeä: kyse ei ole yksittäisistä turvatoimista, vaan yhteiskunnan toimintakyvystä, talouden vakaudesta ja luottamuksesta. Nämä eivät synny kertaluonteisilla hankkeilla, vaan jatkuvalla, johdetulla ja riittävästi resursoidulla kehittämisellä. Kyberturvallisuus on investointi luottamukseen, yhteiskunnan toimintakykyyn ja Suomen tulevaisuuden elinvoimaan.
Rauli Paananen
Valtion kyberturvallisuusjohtaja
Liikenne- ja viestintäministeriö